Psyykkisen tuen koulutusmateriaalit

Heti traumaattisen tapahtuman jälkeen olo voi olla turta. On ehkä vaikeaa hahmottaa ja muistaa, mitä todella tapahtui. Ihmisillä saattaa olla olo, kuin joku olisi juuri herättänyt heidät painajaisesta, eivätkä he tiedä, onko tapahtunut totta vai unta.

Tuskalliset muistot ja kuvat tapahtuneesta tunkeutuvat mieleen. Niitä ei ehkä halua ajatella vaan mieluummin unohtaa, mutta ne pyrkivät sinnikkäästi mieleen – usein juuri silloin, kun niitä vähiten odottaa. Ajatukset ja kuvat saattavat ilmaantua hereillä ollessa (kun pyrkimys on elää normaalia elämää) tai unessa. Muistot saattavat olla niin eläviä ja tarkkoja, että tuntuu kuin koko tapahtuma pitäisi elää uudelleen.

Viha on tavallinen reaktio traumaattiseen tapahtumaan. Usein mieleen nousee kysymys: ”Miksi tämä tapahtui juuri minulle?” Vastauksia etsiessä voi tulla mieleen etsiä syntipukkia. Sisäinen jännitys ja kielteiset tunteet voivat kasaantua ja johtaa hallitsemattomiin vihanpurkauksiin – jopa sellaisia ihmisiä kohtaan, joilla ei ole mitään tekemistä tapahtuneen kanssa. 

Ahdistus on tyypillinen reaktio traumaattiseen tapahtumaan, joka voi muuttaa arvojärjestelmäämme ja tuhotau uskon, jonka mukaan maailma on turvallinen ja ennustettava. Koettu tapahtuma todistaa, kuinka helposti pahoja ja julmia asioita voi tapahtua ja kuinka vaarallinen ympäröivä maailma on. Ihmiset pelkäävät usein, että sama asia tapahtuu uudelleen: he pelkäävät läheistensä turvallisuuden puolesta ja he saattavat olla ylisuojelevia lapsiaan kohtaan. Traumaattiseen tapahtumaan liittyvä ahdistus voi olla niin halvaannuttavaa, että pelkästään kotoa lähteminen voi pelottaa.

Häpeän ja syyllisyyden kokeminen ovat myös tyypillisiä ja luonnollisia reaktioita. Ihminen saattaa ajatella, ettei kaikkia keinoja vaaran estämiseksi käytetty. Hän syyttää itseään siitä, ettei tehnyt tarpeeksi tai tiettyä asiaa, joka varmasti olisi estänyt tapahtuneen. Joskus ihmiset syyttävät itseään selviytymisestä, kun muut ovat menettäneet henkensä tai terveytensä.

Ihminen saattaa tuntea itsensä täysin avuttomaksi: hänellä on kokemus, ettei hallitse tunteitaan tai reaktioitaan. Hän saattaa pelätä menettävänsä järkensä ja hävetä käytöstään. 

Joskus voi käydä niin, että henkilö on ainoa pelastunut esimerkiksi onnettomuuden kohdatessa. Tällaiset tapahtumat herättävät surua ja epätoivoa. Elämän todellisuus ja tarkoitus saattavat olla hukassa ja epätoivoa on vaikea hallita.

Koettu stressi ei ilmene pelkästään raskaina ajatuksina ja tunteina, vaan myös kehon reaktioina. Tyypillisiä fysiologisia oireita ovat

• väsymys
• nopea sydämen lyöntitiheys; tunne, että sydän pyrkii ulos rinnasta
• koko kehon tai raajojen vapina, joka voi ilmetä heti tapahtuman jälkeen
• pahoinvointi, ripuli, oksentelu ja hengitysvaikeudet (kurkun kuivuus ja lyhyt pinnallinen hengitys)
• puristava tunne rinnassa
• päänsärky, niska- ja selkäsäryt sekä muut lihaskivut.
• unihäiriöt ovat tyypillinen posttraumaattinen reaktio:
  • nukahtamisvaikeudet
  • toistuva heräily
  • erittäin varhainen herääminen ja vaikeus nukahtaa uudelleen
  • painajaiset.

Traagisen tapahtuman jälkeen ihmisillä on usein vaikeuksia palautua arkielämään. Asiat, jotka kiinnostivat ennen tapahtumaa, eivät enää kosketa samalla tavalla. Päivittäiset rutiinit suoritetaan usein lamaantuneena, automatisoidusti ja ajattelematta. Tällaisista tapahtumista selviytyneet ilmoittavat usein tuntevansa itsensä kuin ”tyhjiin puristetuiksi”: mikään ei miellytä tai kiinnosta heitä, eivätkä he välitä mistään.

Traumaattisen tapahtuman kokenut ihminen menettää usein itseluottamuksensa. Tämä saattaa ilmetä niin, että aiemmin normaalisti sujunut työtehtävä tuntuu nyt vaikeammalta ja vaatii enemmän. Joskus jopa arkitoimet tuntuvat vievän kaikki voimat.

Traumaattisen tapahtuman jälkeen mikään ei ehkä tunnu olevan entisellään. Selviytynyttä saattaa vaivata leimautumisen tunne, jonka vuoksi muiden kanssa keskusteleminen on vaikeaa. Hän voi kokea olonsa yksinäiseksi ja vieraantuneeksi tutussa ympäristössä. Jos tuntemuksiin kuuluu viha ja suuttumus, seurauksena voivat olla esimerkiksi vakavat perheongelmat.